Tällainen peli kuulemma pyörii Facebookissa. Päätinpä tehdä tällaisen itsekin tänne blogiini, vaikka noin täytteeksi jos ei muuten.
Idea on yksinkertainen:
Otetaan koko kovalevyn musiikkivarasto, randomoidaan, poimitaan 20 ekaa biisiä ja niistä kaksi ensimmäistä lausetta (tai jokin vastaava määrä). Alla omani, saa arvailla. Tuolla on useita aika helppoja,
Tätä listaa on sanitoitu sen verran että otin sieltä pois Sweet Dreamsin, yhden instrumentaalin ja pari sellaista mokellusta johon ei löytynyt netistä sanoja ja joista en ollut varma mitä niissä oikeastaan lauletaan.
Aika inhimillisen arvauskyvyn rajoissa tämä lista, siitä vaan arvailemaan esittäjiä tai peräti kappaleita jos muistuu mieleen. Laitan noita tietoja kohdilleen sitä mukaa kun joku kekkaa.
1. "Taxi, taxi, hotel, hotel, I got the Whiskey Baby, I got the whiskey, I got the cigarettes" (Morphine: ?)
2. "Aamuaurinko paistaa rosvojen hökkeliin, nukkuvalla suussa maku eilinen"
3. "Kuriton kansa ei itse parastansa saata noin vaan ymmärtää. Humalan haaviin se tarttuu." (YUP: ?)
4. "Minä tahdon ulos, tahdon ulos kattilasta. Minä tahdon pelastaa vielä sinutkin kiehumasta." (Apulanta: Mato)
5. "I love my man, I'm a liar if I say I don't."
6. "Ei se ei tyttö ollut niin kauniskaan, mutta paikalle sattui juuri aikaan oikeaan."
7. "Hangman, is it me you're looking for? I don't think I'm ready to leave."
8. "You fall before your idols and say you kneel to pray. Arms spread wide in all idleness we watch you sway." (Cantata Sangui: Exaltata)
9. "Every single night the same arrangement, I go out and fight the fight." (Joss Whedon: Going Through the Motions. Buffy the Vampire Slayerin musikaalijaksosta Once More, With Feeling)
10. "Joulukuista iltapäivää, seinän kokoinen ikkunalasi erotti meidät hitaista hiutaleista"
11. "Another town, another place, another girl, another face"
12. "New Jersey Turnpike, riding on a wet night, beneath the refinery's glow, out where the great black rivers flow"
13. "Löydä minut nyt, kiirehdi, pian. Enää muutama tunti ja olen poissa."
14. "Jojo, Rakkautemme on jojo. Jojo, Rakkautemme on jojo."
15. "I'm gonna ride on my addiction tide, why don't you come and watch me die?"
16. "Polar opposites don't push away. It's the same on the weekends as the rest of the days."
17. "Tehtaan vahtimestareilla oli pullo tärpättiä, he sekoittivat siihen jauhelihan sekä hiekan." (Raptori: Tehdään kvanttimezurit)
18. "Don't wanna a four leaf clover, don't wanna old horseshoe."
19. "Ships are docking, planes are landing, neverending supply."
20. "You don't gotta be alone at night, you don't gotta suck your thumb so tight."
31. maaliskuuta 2009
Pelinjohtajan peruskoulu: Liike, tuho ja kuolema, eli miten peität jälkesi
Oletko pöytäpelinjohtaja, joka ei oikein hallitse muistiinpanojen tekemistä? Etkö jaksa suunnitella hahmoille ja organisaatioille kunnon taustoja, miettiä kaupunkien valtasuhteita ja ulkomaailman etenemistä pelaajahahmojen poissaollessa?
Tätä ei kannata mainostaa pelaajille, koska ongelma on hyvin helposti kierrettävissä. Tapojen parantaminen on tietysti myös vaihtoehto, mutta toisaalta muistiinpanojen tekeminen on tylsää ja vie pelin aikana huomiota itse tekemiseltä. Sitä paitsi, kun langanpätkiä ei tarvitse liikaa talletella eikä yhdistellä, voit vapaasti tempoa hatustasi mitä mieleen juolahtaa.
1. YKSISUUNTAINEN LIIKE
Pidä kampanja maantieteellisesti liikkeessä. Kun samoihin paikkoihin ei koskaan palata, on lopulta aivan samantekevää mikä jonkun kylänvanhimman nimi olikaan, kenen aasi tuli vahingossa myrkytettyä ja mitä joku lupasikaan sille piialle tallin ylisillä.
Tämä metodi on hyvä rakentaa kampanjan ideaan suoraan sisään. Kun hahmoilla on selkeä syy mennä pudottamaan se sormus sinne vuoren sisään, niin he pitävät kyllä itsekin vauhtia yllä.
2a. TUHO
Jos ne perkeleen pelaajahahmot väenvängällä haluavat samaan kylään puolen vuoden päästä, eikä ole järkevästi perusteltavissa mikseivät he sitä löytäisi, niin kannattaa ensi tilassa miettiä miksi se kylä ei ole siellä. Iskikö etninen puhdistus, pakkolunastus, rosvojoukko, apokalyptinen taikakalu vai paiserutto.
Näistä esimerkiksi kulkutaudit toimivat usein hyvänä karkoittimena tilanteissa, joissa hahmojen motivaatio tiettyyn paikkaan menemiselle on alunperin löyhä. Toki mitään kuljetuksia alueelle ei ole saatavissa, tai kenties se on täysin karanteenissa.
Huomaa että kaikkia ei tarvitse tappaa, aina voi jättää henkiin jonkun triviaalin sivuhahmon, jota pelaajat eivät kuitenkaan muista (esimerkiksi siksi että sitä ei alunperin ollut, mitä pelaajat eivät myöskään muista), joka sitten kertoo karkeasti tapahtuneen tai antaa jotain vihjeitä. Lisäksi tietysti voi säästää ne tyypit, jotka sattuu ehkä muistamaan jotenkin. Jos et ole vielä keksinyt mitä tapahtui, niin aina voi piilotella olematontakin tietoa. Henkiinjäänyt voi aina olla shokissa tai mielipuoli, jolloin tämä kliseinen mutta aina toimiva sivuhenkilö voi hyvin kantaa vastuun siitä että sessio loppuu ennen kuin tarvitset uusia ideoita.
Tämän jälkeen pitää tietenkin varautua että pelaajat haluavat väkisin ruveta vaikka kostamaan. Tämä ei ole kovin suuri ongelma, koska jos tämä vie heidät pois alkuperäisestä tarinasta, ei se varmaan pelaajia niin paljoa alunperin kiinnostanutkaan. Pidät vaan huolta että sessio loppuu ennen kuin pelaajien pitäisi saada mitään uutta tietoa, ja sessioiden välissä rituaaliuhraat vanhat suunnitelmasi ja teet uudet.
2b. KUOLEMA
Peleissä, joissa kokonaisten kylien tai kaupunkien poispyyhkiminen tuntuisi turhan radikaalilta, voi aina yksinkertaisesti tappaa sellaiset sivuhahmot joita ei muista. Ihmiset kuolevat ties mistä syistä, roolipelikampanjoissa ne on usein jopa kytkettävissä alkuperäiseen tarinaan.
3. "SATTUMA"
Ihmisiä voi olla yllättävän vaikea saada kiinni, etenkin roolipelien hektisessä ja vaarallisessa maailmassa. On työmatkoja, sairastumisia (jolloin heitä ei saa kiinni työpaikaltaan etenkään koska sijainen ei tiedä kenestä puhutte), ryyppyputkia, uusia aikaavieviä tyttöystäviä ja ties mitä. Toiset sitä paitsi eivät vain vastaa puhelimeensa, joka usein voi hyvin riittää ainakin siksi aikaa että ehdit miettiä asiaa pidemmälle. Usein mitään selvityksiäkään ei tarvita. Joku vaan ei ole siellä mistä häntä etsitään. Maailma toimii usein näin ihan oikeastikin.
Jos pelaajahahmoilla on syy löytää joku, aika usein tällä henkilöllä on syy olla löytymättä; vaikka se, että niin moni hahmojen kanssa puhunut tyyppi on kuollut.
YHTEENVETO
Useimpia kampanjoita voi pyörittää todella pitkään ennen kuin pelaajat alkavat kiinnittää huomiota siihen, että maailmaa värittäviä ihmisiä ei koskaan näy kahteen kertaan. Kunhan joskus muistat jonkun sivuhenkilön, se yleensä riittää.
Tämähän on toki ratakiskotuksen sovellus, niin sanottu aavikkometodi. Pelaajia ei suoranaisesti estetä menemästä jonnekin, missään "väärissä" suunnissa ei vaan ole mitään. Tästä kannattaa olla tietoinen, koska pelaajien ärsyttämisen riski on kiskotuksessa aina olemassa.
Niinpä jälkien tuhoamiseen kannattaa kiinnittää sen verran huomiota, että sen tekee kampanjan tunnelmaan sopivalla tavalla. Inhorealistisessa rikostutkinnassa itsemurhat ja ryyppyputket värittävät maailmaa paskaksi, kun taas kauhufantasioden taustoihin voi istua vaikka groteskien ja outojen onnettomuuksien verenpuna.
Tätä ei kannata mainostaa pelaajille, koska ongelma on hyvin helposti kierrettävissä. Tapojen parantaminen on tietysti myös vaihtoehto, mutta toisaalta muistiinpanojen tekeminen on tylsää ja vie pelin aikana huomiota itse tekemiseltä. Sitä paitsi, kun langanpätkiä ei tarvitse liikaa talletella eikä yhdistellä, voit vapaasti tempoa hatustasi mitä mieleen juolahtaa.
Pidä kampanja maantieteellisesti liikkeessä. Kun samoihin paikkoihin ei koskaan palata, on lopulta aivan samantekevää mikä jonkun kylänvanhimman nimi olikaan, kenen aasi tuli vahingossa myrkytettyä ja mitä joku lupasikaan sille piialle tallin ylisillä.
Tämä metodi on hyvä rakentaa kampanjan ideaan suoraan sisään. Kun hahmoilla on selkeä syy mennä pudottamaan se sormus sinne vuoren sisään, niin he pitävät kyllä itsekin vauhtia yllä.
Jos ne perkeleen pelaajahahmot väenvängällä haluavat samaan kylään puolen vuoden päästä, eikä ole järkevästi perusteltavissa mikseivät he sitä löytäisi, niin kannattaa ensi tilassa miettiä miksi se kylä ei ole siellä. Iskikö etninen puhdistus, pakkolunastus, rosvojoukko, apokalyptinen taikakalu vai paiserutto.
Näistä esimerkiksi kulkutaudit toimivat usein hyvänä karkoittimena tilanteissa, joissa hahmojen motivaatio tiettyyn paikkaan menemiselle on alunperin löyhä. Toki mitään kuljetuksia alueelle ei ole saatavissa, tai kenties se on täysin karanteenissa.
Huomaa että kaikkia ei tarvitse tappaa, aina voi jättää henkiin jonkun triviaalin sivuhahmon, jota pelaajat eivät kuitenkaan muista (esimerkiksi siksi että sitä ei alunperin ollut, mitä pelaajat eivät myöskään muista), joka sitten kertoo karkeasti tapahtuneen tai antaa jotain vihjeitä. Lisäksi tietysti voi säästää ne tyypit, jotka sattuu ehkä muistamaan jotenkin. Jos et ole vielä keksinyt mitä tapahtui, niin aina voi piilotella olematontakin tietoa. Henkiinjäänyt voi aina olla shokissa tai mielipuoli, jolloin tämä kliseinen mutta aina toimiva sivuhenkilö voi hyvin kantaa vastuun siitä että sessio loppuu ennen kuin tarvitset uusia ideoita.
Tämän jälkeen pitää tietenkin varautua että pelaajat haluavat väkisin ruveta vaikka kostamaan. Tämä ei ole kovin suuri ongelma, koska jos tämä vie heidät pois alkuperäisestä tarinasta, ei se varmaan pelaajia niin paljoa alunperin kiinnostanutkaan. Pidät vaan huolta että sessio loppuu ennen kuin pelaajien pitäisi saada mitään uutta tietoa, ja sessioiden välissä rituaaliuhraat vanhat suunnitelmasi ja teet uudet.
Peleissä, joissa kokonaisten kylien tai kaupunkien poispyyhkiminen tuntuisi turhan radikaalilta, voi aina yksinkertaisesti tappaa sellaiset sivuhahmot joita ei muista. Ihmiset kuolevat ties mistä syistä, roolipelikampanjoissa ne on usein jopa kytkettävissä alkuperäiseen tarinaan.
Ihmisiä voi olla yllättävän vaikea saada kiinni, etenkin roolipelien hektisessä ja vaarallisessa maailmassa. On työmatkoja, sairastumisia (jolloin heitä ei saa kiinni työpaikaltaan etenkään koska sijainen ei tiedä kenestä puhutte), ryyppyputkia, uusia aikaavieviä tyttöystäviä ja ties mitä. Toiset sitä paitsi eivät vain vastaa puhelimeensa, joka usein voi hyvin riittää ainakin siksi aikaa että ehdit miettiä asiaa pidemmälle. Usein mitään selvityksiäkään ei tarvita. Joku vaan ei ole siellä mistä häntä etsitään. Maailma toimii usein näin ihan oikeastikin.
Jos pelaajahahmoilla on syy löytää joku, aika usein tällä henkilöllä on syy olla löytymättä; vaikka se, että niin moni hahmojen kanssa puhunut tyyppi on kuollut.
Useimpia kampanjoita voi pyörittää todella pitkään ennen kuin pelaajat alkavat kiinnittää huomiota siihen, että maailmaa värittäviä ihmisiä ei koskaan näy kahteen kertaan. Kunhan joskus muistat jonkun sivuhenkilön, se yleensä riittää.
Tämähän on toki ratakiskotuksen sovellus, niin sanottu aavikkometodi. Pelaajia ei suoranaisesti estetä menemästä jonnekin, missään "väärissä" suunnissa ei vaan ole mitään. Tästä kannattaa olla tietoinen, koska pelaajien ärsyttämisen riski on kiskotuksessa aina olemassa.
Niinpä jälkien tuhoamiseen kannattaa kiinnittää sen verran huomiota, että sen tekee kampanjan tunnelmaan sopivalla tavalla. Inhorealistisessa rikostutkinnassa itsemurhat ja ryyppyputket värittävät maailmaa paskaksi, kun taas kauhufantasioden taustoihin voi istua vaikka groteskien ja outojen onnettomuuksien verenpuna.
18. helmikuuta 2009
5. helmikuuta 2009
Tieteen puolesta - Fiktiota vastaan
Kuha (tai Kuha. bändin omalla kirjoitushäiriöllä) ei oikeastaan ole ihan niin hyvä bändi että ansaitsisi oikein oman otsikkonsa ja raapustelunsa, mutta toisaalta onpa tuolla nimenomaisella albumilla poikkeuksellisen hieno nimi, ja koska levy jäi edellisessä mainitsematta, täytyy tilanne korjata. (Toisaalta jos tällä perusteella pitäisi kirjoitella, täytyisi varmaan nostaa esille Funkadelicin Electric Spanking of War Babies, joka on mielestäni edelleen jotenkin selittämättömän huvittava, etenkin kansikuvineen. Ko. levy tosin on vähän rasittavaakin happofunkkia, eli ei siitä sen enempää.)
Kuha alkaa uusimmalla levyllään nähdäkseni lopultakin saamaan pakettinsa sellaiseen kasaan, että sitä jaksaa ihan oikeasti kuunnella. Itsetarkoituksellinen kikkailu alkaa sujua siinä määrin luontevasti että ihan napsakoita biisejä jaksaa kuunnella. Kaverit epäilemättä uskovat YUP:hen kuin Peitsamo Beatleksiin (sivumennen, Peitsamon Liskon Laki -albumi on hyvä), mutta kun YUP on itse nykyään huono ja toistaiseksi lopettanutkin, niin ei liene paha että joku seuraa sitäkin latua, etenkin kun sentään jonkinlaista omaakin tyyliä löytyy jazz-pohjaisemmasta ilmaisusta.
Erityisesti levyltä pitää nostaa esiin "Intervallit", joka on lähes J. Karjalaisen "Blueskaavan" tasoinen esitys aiheestaan. Sanoitus on levyn parhaita, mikä ei ihan levyä mairittele. Aiheissa olisi ainesta enempäänkin, mutta viimeinen silaus jää uupumaan, eli teksteihin pitäisi kyllä jostain saada enemmän väriä, oli se sitten iskevyyttä, runoutta, romanttisuutta tai vaikka komiikkaa. Kokonaisuutena kuitenkin ihan virkistävän nostalgista vanhalle kotimaisen kummarokin ystävälle.
Pahoittelemme jorisevaa blogi-kirjailijaa.
Kuha alkaa uusimmalla levyllään nähdäkseni lopultakin saamaan pakettinsa sellaiseen kasaan, että sitä jaksaa ihan oikeasti kuunnella. Itsetarkoituksellinen kikkailu alkaa sujua siinä määrin luontevasti että ihan napsakoita biisejä jaksaa kuunnella. Kaverit epäilemättä uskovat YUP:hen kuin Peitsamo Beatleksiin (sivumennen, Peitsamon Liskon Laki -albumi on hyvä), mutta kun YUP on itse nykyään huono ja toistaiseksi lopettanutkin, niin ei liene paha että joku seuraa sitäkin latua, etenkin kun sentään jonkinlaista omaakin tyyliä löytyy jazz-pohjaisemmasta ilmaisusta.
Erityisesti levyltä pitää nostaa esiin "Intervallit", joka on lähes J. Karjalaisen "Blueskaavan" tasoinen esitys aiheestaan. Sanoitus on levyn parhaita, mikä ei ihan levyä mairittele. Aiheissa olisi ainesta enempäänkin, mutta viimeinen silaus jää uupumaan, eli teksteihin pitäisi kyllä jostain saada enemmän väriä, oli se sitten iskevyyttä, runoutta, romanttisuutta tai vaikka komiikkaa. Kokonaisuutena kuitenkin ihan virkistävän nostalgista vanhalle kotimaisen kummarokin ystävälle.
Pahoittelemme jorisevaa blogi-kirjailijaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
